artikkelit
hermuset:
Zingali Client Name 1.5 Evo
-kaiuttimet
Julkaistu:
Hifimaailma 4/2013
Oman leiman Zingali on hankkinut Omniray-torvella, joka toistaa keski- ja yläalueen.
Zingalin mukaan Omniray-konstruktiolla vältetään
torvirakenteen sudenkuopat, taipumus keskiäänen
honottamiseen ja voimakkaan suuntaavuuden mukanaan tuoma kuuntelualueen kapeus. Jäljelle jäävät
torven edut: herkkyys, joka mahdollistaa monien rakastamien pienitehoisten putkivahvistinten käytön,
sekä vaivaton dynamiikka.
Puusta tehdyn pyöreän torven säteilykulma on 140
astetta, ja sen syvyys on vain 13 cm. Torven toistoalueeksi luvataan laaja 500 . Jotkut eivät sulattaneet rohkeaa muotoilua, osa taas piti siitä. hermuset
Zingali Client Name 1.5 Evo
Teksti: Matti Hermunen Kuvat: Mauri Eronen
Kuunteluiloa
Toimintaperiaatteestaan johtuen torvikaiuttimet
tuppaavat olemaan isoja eivätkä välttämättä ole
sovinnaisen sisustajan silmänilo.
kuka
Matti
Hermunen on
helsinkiläinen pitkän linjan
hifiharrastaja. Etua pitäisi tulla varsinkin akustisilla äänitteillä; soittimet pysyvät vakaammin paikallaan, eivätkä sävyt muutu taajuuden mukana.
Evon herkkyys on 97 dB, joten pienitehoinenkin vahvistin riittää. Testilevyn pistetaajuuksilla mitattuna 1.5 Evo toisti huoneessa 25 Hz:n taajuuden lähes samalla tasolla
kuin 40?60 Hz, mutta 20 Hz vaimentui voimakkaasti.
Kaiuttimen torven pyöreää muotoilua toistava, runsaasti käsityötä vaativa kotelo on tehty kerroksittain
asetelluista 44 millin vahvuisista puuprofiileista ja
mdf:stä. 20 000 Hz vain 1,5 desibelin
poikkeamilla. Koska basson ja ylemmän alueen jakotaajuus on sijoitettu suhteellisen alas 800 hertsiin,
syntyy kuulon kannalta herkimmälle alueelle yksipistesäteilijä. Myös elokuvat ja
niiden monikanavaäänentoisto ovat
kiinnostuksen kohteita.
Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Mutta sen koko ja paino eivät niinkään johdu torvesta,
vaan siitä että se on valmistajansa toiseksi paras malli.
Perustajansa mukaan nimetty Zingali aloitti toimintansa 1980-luvun puolivälissä. Vaikka 1.5:kin on melkoinen
ilmestys, niin sen panee vielä paremmaksi 150-kiloinen, miehen korkuinen 2.1 Evo, jonka saa omakseen
79 000 eurolla.
Moni testin aikaan paikalla vieraillut ymmärsi pehmeästi kaartuilevan rakenteen tuomat äänitekniset
edut ja arvosti tekijöiden taitoa. Toistoalueeksi kerrotaan 32 . Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu
vahvasti ns. Tosin sivusta ja takaa päin katsottuna. Basson
refleksiaukko tai aukot avautuvat kotelon pohjaan.
Kokeilussa ollut 1.5 Evo on Zingalin raskaimman
malliston keskimmäinen. Laitearviot perustuvat
vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta.
62
CLIENT Name 1.5 Evo ei ole mikään keijukainen. klassisen musiikin puolelle. Rakenne selviää oheisesta kuvasta. 20 000 Hz, mutta ei desibelirajoja. Totta on,
että suoraan edestäpäin katsottuna Evo 1.5 synnytti mielteitä itänaapurin puunukeista tai toi vanhemmalle polvelle mieleen erään sarjakuvahahmon. Yrityskäyttöön suunnatuissa kaiuttimissaan se käyttää JBL:n ammattipuolen komponentteja. Toisaalta valmistaja lupaa tehonkestoksi
1000 W, jolla ääntä varmaan saadaan riittävästi
Ehkä syynä oli
kaiuttimen herkkyys, torven tuoma etu vai näiden yhdistelmä; mene ja tiedä.
Äänikuva oli tavanomaista ehyempi ja laajempi ja
useimmilla äänitteillä irti kaiuttimista täyttäen niiden
välin tasaisesti. Mutta tältä osin parannettavaa
jää.
Kun sopiva kaiuttimien asetus ja kuuntelupaikka
löytyi, ei bassotoistossa ollut sen kummempia korostumia kuin muilla kokeilluilla kotelokaiuttimilla. Alemman alueen toisto pysyi kuitenkin varsin
hyvin koossa, ja sävyjä löytyi.
Kulkee kovaa
Varsinkin rytmimusiikki kulki hienosti, ja Zingalista
löytyi menoa, meininkiä ja potkua kaikkiin tarpeisiin.
Edellä mainittu keskialueen väritys ei tällaisessa käytössä tullut paljoakaan esiin. Olisiko niin, että torvirakenne kuitenkin osoitti luonteensa. Rummuniskut paukahtavat livemäisellä irtonaisuudella, ja pelti helisee ilman pidäkkeitä. Kyllä ne italialaiset osaavat. hermuset
kaiutinon lähes siro. Siitä
huolimatta alemman keskialueen ja ylemmän basson
tienoo toistui useimmilla äänitteillä hieman täyteläisesti, joissain tapauksessa turhan paksusti. Tämä osaltaan vaikutti siihen,
että kaiuttimia oli helppo kuunnella; ne tekivät tilaa
musiikille eivätkä tuoneet itseään esiin. Esiintyjät pysyivät hyvin paikallaan, ja
suhteet toisiinsa hahmottuivat ilman vaivaa. Diskantissa on erityisen miellyttävää sen
skarppi mutta silti siisti ote. Hieno
rakenne, ensiluokkainen toteutus.
2. Kaksoisjohdotus
onnistuu hyvälaatuisilla monitoimiliittimillä.
Toisella korvalla:
Mikael Nederströmin kommentit
TYMÄKKÄ, skarppi ja erotteleva soundi läpi äänialueen. Jotkut osaavat.
Kotelon hieno rakenne näkyy parhaiten sivusta katsotuna.
3
3. Sävytoisto on mielenkiintoista ja harvinaisen kaukana yksinuottisesta.
Basson auktoriteetti välittyy voimalla, jopa ajoittain tiettyjä yläbassolinjoja liioitellen.
Balanssissa onkin aavistus ääripääkorosteisuutta, joka tuo ääneen kaupallista tuntua. Metallica vakuuttaa
harvinaisella särmällä ja pakottomuudella. Kumua kuuluu kuitenkin vain ajoittain, joten kovin ikävästä piirteestä ei ole kyse. Tosin useamman viikon kuuntelujakson mittaan tähän ominaissävyyn tottui, eikä se häirinnyt
kuin satunnaisesti. Varsinkin ihmisäänillä nenä- tai rintaäänet korostuivat. Kiiltävä pianomusta viimeistely
on moitteeton.
Runsaudensarvi
Zingalin yleisbalanssi kääntyi runsaaseen päin. Kokonaisuutena kaiutin on erinomainen rokkitykki. Tilan
hahmottaminen on ehdottomasti Zingalin vahvuuksia
ja monen kohdalla saattaa kääntää valinnan niihin.
A-luokkaa Pathoksen tapaan
Maahantuoja toimitti Zingaleiden pariksi niille sopivaksi näkevänsä vahvistimen. Ehkä tässä on otollinen
kokeilun paikka välijohdoilla tai kaiutinkaapeleilla
sointia viritteleville.
Keskialueella on taipumusta honotukseen. Juice laulaa ytimekkäästi mutta studiomaisen kuivakkaasti, kuten äänitys vaatiikin. Mutta kuten sanottu, sen häiritsevyys on kuuntelijakohtainen kysymys.
Dynamiikaltaan 1.5 Evo oli erinomainen. Akustisempi tavarakin toimii, mutta kaiuttimen vahvuudet ovat sitä ilmeisemmät, mitä rankempaa tavaraa niihin työntää. Puhaltimien sävyssä korostui muhevuus ja elävyys, tosin purevuutta löytyi kun sitä tarvittiin. Ehkä toisenlaisessa huoneessa Zingali käyttäytyy tältä osin eri
tavoin. Roisisoundinen ote ei ehkä
ole sieltä hienostuneimmasta päästä, mutta eipä äänessä ole rasittaviakaan piirteitä.
Iskua ja estottomuutta löytyy, varsinkin kevyellä musiikilla. Äänenvoimakkuuden nostoa se kesti enemmän kuin korvat tai
huone sallivat ilman tunnetta äänen kiristymisestä tai
päälle kaatumisesta. Tätä tapahtui harvoin, mutta vaikka Zingalin balanssi ei missään tapauksessa ole ylikirkas tai räikeä, niin kyllä ylimmän alueen taso on hieman koholla. Jousisointi painottui jonkin verran äänen alempaan osaan,
mutta oli kuitenkin kohtalaisen kohdallaan. Melkoisen
vakuuttava kokonaisuus, joka voisi olla kotonaan vielä isommassa huoneessa.
63. Piano soi dynaamisesti ja helposti, siitä huolimatta että alemman rekisterin runsautta oli.
Joillain reippaalla kädellä masteroiduilla levyillä
ylin diskantti tuppasi kihisemään. Pathos Inpol Remix on
A-luokkainen, 10-wattinen integroitu vahvistin, jonka
1
2
1. Soolosoittimilla ja -esiintyjillä väritys saattoi tunkea pinnalle
Vertailuvahvistimet, Bel Canton Refefence 1000 MkII:set kuitenkin hoitelivat vaativat urku- ja pianolevyt astetta
isommalla auktoriteetilla ja vaivattomammin.
Herättää halun kuunnella
Zingalin muoto ja koko. hermuset
Zingali Client Name 1.5 Evo
1
1. Valmistajan mukaan putket ovat
ihanteellisia vahvistamaan jännitettä etuasteessa,
transistorit taas vääntävät virtaa kaiuttimille niitä
mallikkaammin. Lisäksi löytyy kaksi usb-liitäntää, mutta ne eivät ole käytössä.
64
Zingali Client Name 1.5 Evo
Hinta:
34 990 ?/pari
Edustaja:
SoundGallery Oy
Puhelin:
040 5359506
Lisätietoja:
www.soundgallery.fi
www.zingali.it
Mitat (lxkxs):
52 x 112 x 73 cm
Paino:
75 kg
Toimintaperiaate:
2-tie, bassorefleksi
Suurin suositeltava teho:
1000 W
Nimellisimpedanssi:
8 ohm
Elementit:
-basso
380 mm
-keskialue
-diskantti
25 mm, torvi
Jakotaajuus:
800 Hz
Liitin: monitoimiliittimet
Kaksoisjohdotus: kyllä
Herkkyys:
97 dB/2,83V/1m. Mutta
kyllä sitä kelpaa kuunnella orkesterimusiikilla ja soolosoittimillakin.
Ehkä eniten korvaan pisti lievä taipumus honottamiseen, samoin keski- ja ylemmän basson ajoittainen
runsaus. Monen mielestä
Evo 1.5 on paremman näköinen takaa
kuin edestä päin.
Etupaneelin alaosassa on virran kytkentä ja käytön
näppäimet. Voimakkuudensäädin on itse asiassa keinukytkin, joka ohjaa sähköistä säätöä. Nederström havaitsi samat piirteet, mutta
häntä ne häiritsivät vähemmän. Viisainta lienee todeta diplomaattisesti, että kauneus on katsojan silmässä. Sopivan värisenä, sopivan tilavassa ympäristössä se käy sisustuselementistä.
Mikael Nederström lähetti omat kommenttinsa minulle erikseen; en lukenut niitä ennen kuin olin saanut
jutun melkein valmiiksi.
Pitkälle olen Miken kanssa samaa mieltä. Jazz ja
rytmimusiikki toimivat Zingaleilla kuin ajatus. Vaikka 1.5 Evo ei ole täysin neutraali toistin, niin sen vahvuuksia arvostava
tottuu väritystaipumukseen ja pieniin korostuksiin.
Jäljelle jää kuuntelun ilo.
info
etuasteessa käytetään putkia, mutta pääte on toteutettu transistoreilla. Varsinaista putkisoundia en Pathoksesta löytänyt, helppoutta ja sujuvuutta kylläkin.
Nimellisteholtaan kymmenwattinen laite komensi
herkkiä kaiuttimia kiitettävästi enkä havainnut kuultavaa leikkautumista. Kauko-ohjain
on pieni palikka, jolla hoituvat tärkeimmät toiminnot.
Pikkuisia näppäimiä ei ole merkitty, joten muistihäiriöisille tai äkkinäiselle ohjain ei sovi.
Toimintaperiaatteeseensa nähden vahvistin on pienikokoinen, mutta miehekkään kokoiset jäähdytysrivat viestivät, ettei kyse ole aivan peruskoneesta.
Pathoksella Zingalin toiston luonne oli ehkä astetta
valoisampi ja keveämpi kuin vertailulaitteistolla. Kuten sanottu, vielä
kärsivällisemmällä sijoittelulla tai erilaisessa huoneessa Zingali saattaa käyttäytyä aivan eri tavoin.
Zingalin eittämätön vahvuus on sen kyky välittää
musiikin meno ja meininki. Vahvistimessa on käytetty Pathoksen
Inpol-kytkentää, jota ei käyttöohjeessa kummemmin
avattu. Pohjalevy: Bassorefleksin aukot tai
raot avautuvat
pohjalevyn ja kotelon väliseen tilaan.
2
2. Tosin pidit äänenvoimakkuudet
maltillisina.
Pathoksen dynamiikassa ja kontrollissa ei ollut mitään korviin käyvää ongelmaa, päinvastoin. Vahvistin on sisäisesti täysin symmetrinen.
Takalevyssä on yksi pari xlr- ja rca-ottoja sekä
WBT:n monitoimiset kaiutinliittimet, esivahvistimen
signaalin anto ja liittimet herätevirralle sekä päävirtakytkin